Edellisenä päivänä alakoulun väki kokoontui Lehmuksen juhlasaliin viettämään Talvipäivän seisausta klo 10.
Jo seuraava päivä olisi sitten pitempi.
Ohjelmaa oli kertynyt kokonaisen juhlan verran. Merkille pantavaa oli, kuinka juuri valmistunut näyttämön valaistus- ja äänentoistoremontti tuki lasten esityksiä ja teki niistä entistä nautinnollisempia. Yhtenäiskoulun hengessä seitsemännen luokan - vieläpä liikuntalinjan - tytöt esittivät tanssin. Olihan vastaavasti Pikkukuoromme vieraillut edellisenä perjantaina yläkoulun kuusijuhlassa ja valloittanut yleisönsä.
Illan kuusijuhlaa, johon perinteisesti kutsumme oppilaitten vanhemmat ja isovanhemmat, emme tänä vuonna järjestäneet opettajien lomautusten johdosta. Vaikka juhlan tietenkin olisi voinut ajoittaa mille illalle tahansa, näkemys on, että syyslukukauden viimeistä työpäivää on voitu perinteisesti lyhentää siksi, että osa tästä päivästä on siirretty yhteen iltaan: kuusijuhlaan. Kun nyt sitten kaikki vakinaiset opettajat olisivat lomautettuina viimeisenä työpäivänä 22.12., oli itäisen yhteistyöalueen yhteinen päätös, ettei kuusijuhlia järjestetä.
Yläkoulu kävi aamulla Tuomiokirkossa. Satunnainen tarkkailija voisi sanoa:"Eikö koulu enää opeta, miten kirkossa käyttäydytään?" Kysyn:"Onko kyse koulun laiminlyönnistä, jos oppilas ei erota jumalanpalvelusta ja TuTon jääkiekko-ottelua?"
Tiistai 22.12. - syyslukukauden päätöspäivä - alkoi perinteiseen tapaan klo 9: joulupukki oli nukahtanut juhlasalin näyttämölle keinutuoliin. Kaikki oppilaat kerääntyivät saliin ja saivat kuin saivatkin pukin hereille yritysten ja erehdysten kautta - vihdoin keksittyyään laulaa "Joulupukki, joulupukki...".
Pukki mitä ilmeisemmin oli valepukki. Mutta kuka hän oli? Aluksi tuntui siltä, että hän oli rehtori - hänen äänensä kun muistutti rehtorin ääntä. Mutta kun rehtori sitten myöhästyneenä ryntäsi saliin, valtasi yleisön epäusko...
Laulettiin yhdessä joululauluja. Koulun bändi esiintyi. Ilman Petri Kososta ei hommasta olisi tullut mitään. Muut opettajat olivat lomautettuina. Petrin lisäksi paikalla olivat Assi, Mirkka ja Anita. Ja koulunkäyntiavustajat. Juusoa ei näkynyt missään. Kouluvaarit Kalevi ja Kari olivat myös tulleet. Onneksi. Saivat nimittäin korjattavakseen nikkarointikerhoonsa pianotuolin, joka sortui Petrin alla. Ja sitten oli äitejä ja isiä. Onneksi. Ja kiitos tästä Vaskun Vanhemmat ry:lle. Joululaujen lomaan piti järjestää oppilaat kerroksittain ruokailuun ravintola Kokkikukkoon, jossa odotti joulupuuro. Puuron jälkeen 3.-6. luokille jaettiin välitodistukset luokissa.
Klo 11 kaikki oli ohi. Jotakin jäi puuttumaan. Opettajat. Lukuvuoden päätöspäivä on myös opettajien päivä. Opettajien lomauttaminen päätöspäivänä on kuin lomauttaisi Leijonat Vancouverin olympialaisten kiekkofinaalista, johon joukkue olisi vaivalla raivannut tiensä.
Yleensä klo 11 kello pysähtyy ja kiireeseen tulee tauko. Kaikki istuvat opettajainhuoneessa tuntien tyytyväisyyttä. Nyt siellä istui rehtori muutaman - tosin erittäin arvokkaan - työntekijän kanssa ja oli väsynyt. Kuin taistelun jälkeen. Taistelun, joka oli vaatinut liian suuren uhrauksen.
Lomauttaminen ei sovi kouluun.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti