Australianterrieri Romeo on oto-koulupsykologi

Romeo täyttää pyöreät 10 vuotta ensi kesänä, jos Luoja suo. Sivulause on poikkeuksellisen paikallaan Romeon kohdalla: sydämen sivuääni on voimakas ja Romeon tavoilleen tyypillisestä silmittömästä kiskomisesta seuraa aina ankaraa yskintää, mikä ei kuitenkaan vauhtia hillitse. Joka aamu alkaa sydän- ja nesteenpoistolääkkeellä.
Jonakin vuonna vein Romeon lähes säännöllisesti perjantaisin kouluun. Lapset saivat vuorolistan mukaan ulkoiluttaa sitä välituntisin. Tuntui siltä, että ulkoiluttajiksi hakeutui oppilaita, joille tehtävä oli todella tärkeä. Aikuisen näkökulmasta siinä oli jotain hyvin terapeuttista: tassuterapiaa. Tultiinpa joskus Romeota hakemaan ulos kotoaankin.
Kerran vanhempainillassa esittelin koulumme oppilashuoltoa ja erilaisia siihen liittyviä tukipalveluja. Todettuani juuri, miten meiltä puuttuivat psykologipalvelut pitkästynyt Romeo haukahti juhlasalin eteisessä, jossa se usein vanhempainilloissa kytkettynä saa odottaa. Totesin, että Romeo hoitaa toistaiseksi koulupsykologin virkaa. Tämä herätti hilpeyttä. Mustaa huumoria. Onhan todella valitettavaa, että ilmeisesti viimeisenä turkulaisena oppilasalueena Vasaramäen ja Lausteen oppilasalue on edelleen ilman omaa koulupsykologia.
Tarve on ilmeinen. Oma koulupsykologi toisi tukitoimiimme tehokkuutta ja varmuutta, kun opettajat ja oppilaan vanhemmat saisivat saisivat nopeasti ja mutkattomasti käyttöönsä psykologin lausunnot ja ehdotukset toimenpiteiksi, joilla aikuiset sitten yhdessä lasta tukisivat.
Romeo toimii myös psykologina kuuntelemalla minua. Se osaa kuunnella, vaikka en puhu ääneen. Onneksi - en ainakaan vielä. Tämä hiljainen puhe ja sen kuuntelu nimittäin tapahtuu pitkien kävelylenkkien aikana iltaisin. Kelaan päivän tapahtumia. Hyvin usein on tapahtunut jotain sellaista, minkä yli ei meinaa päästä. Sitä suomii itseään, jostain, mistä ei mielestään ole selviytynyt riittävän hyvin. Kelaan tulevaa. Mietin ja suunnittelen, miten tehdä asiat paremmin. Uusi tilanne - olla yhtenäiskoulun rehtori - on kieltämättä lisännyt tarvetta tähän keskusteluun. Tilanne on haastava. Usko omiin voimavaroihin on kuitenkin edelleen vahva.

Vain viikko syyslukukautta jäljellä. Maanantaina on talvipäivän seisaus. Sitten päivät alkavat taas pidentyä. Vielä ei kuitenkaan pidä haaveilla kesäisistä melontaretkistä. Pitää iloita jokaisesta päivästä, jonka saa elää ja tehdä työtä, jota rakastaa.