Kesä tuli juuri viikonlopuksi. Oli oikein lämmintä. Minullakin oli vuoden ensimmäinen tilaisuus käydä laskemassa verkot veteen Kustavin Pohjois-Vartsalassa, jossa olen nyt kymmenettä kesää kesävieraana.
Verkkooni oli toivomieni ahventen ohella uinut kuhaparvi: ei ihan poikasia, mutta sellaisia nuoria kaloja, jotka tuli vielä päästää kasvamaan. Tehtävä oli kärsivällisyyttä ja hyviä hermoja vaativa. Kalasta piti ottaa kiinni tiukasti, mutta samalla piti varoa satuttamasta sitä. Kala itse ei tehnyt tehtävää yhtään helpommaksi nostamalla neulan terävän selkäevänsä pystyyn aiheuttamalla verta vuotavia haavoja käteeni.
Sain kuitenkin irti kaikki kalat, jotka hyvinvoivan oloisina lähtivät uimaan. Sen jälkeen oli verkon selvittämisen aika. Nuo kuhanuorukaiset olivat saaneet verkkoni ennen näkemättömään sotkuun.
Kupittaan koulun entinen rehtori Olavi Ojalehto on aikanaan Suomussalmen Hossassa opettanut minulle, miten toivotonkin verkko selvitetään. Hänen metodinsa on hössöttäminen. Hössöttäminen on sitä, että sotkeutunutta verkkoa rauhallisesti avataan sormin epämääräisen näköisesti eri suuntiin. Hössöttää voi vaikka silmät sidottuina. Hössöttäminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa.
Kärsivällisyys ja käytetty aika palkitaan: yllättäen verkon sotkut selviävät, eikä verkkoa tarvitse rikkoa - pois heittämisestä puhumattakaan. Niin kävi nytkin!
Yläkoulun rehtorille kalaverkon selvittäminen on oiva työkykyä ylläpitävä aktiviteetti ja hössöttäminen tärkeä työtapa - myös erilaisissa arjen tilanteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti