sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Annalle ja Juha-Matille heidän hääpäivänään 20.11.2021 Kauhavan Kortesjärvellä




Onnekas ja onnellinen Hääpari, Anna ja Juha-Matti.

Hyvät Häävieraat.


Tiedän toki oikeaoppisen hääpuheen noudattelevan tiettyä kaavaa. Hyvässä puheessa on neljä pääkohtaa: hääväen puhuttelu, koukuttava aloitus, itse ”pihvi” sekä tunnelmaa kohottava, mieleenpainuva lopetus.


Päätän kuitenkin olla noudattamatta tässä puheessani mitään kaavaa, kun huomaan, ettei tuo Annan ja Juha-Matin yhteinen taivalkaan - ruotsinlaivalta tähän hääjuhlaan - välttämättä mitään yleistä kaavaa noudata.


Anna ja Juha-Matti.


Aina Lähdettyämme Turusta ja ajettuamme 350 kilometriä - sillä edellytyksellä, ettemme ole välillä eksyneet - käännymme tieltä n:o 63 ensin Rintalantielle ja sitten pian Palojärventielle. Varsin pian näemme horisontissa talonne, joka etenkin näin vuoden pimeimpänä aikana kauniisti valaistuna toivottaa meidät jo kaukaa tervetulleiksi.

Meistä tuntuu siltä, että matka Turusta tänne on paljon lyhyempi kuin matka täältä Turkuun.


Elämänne talo - tai tupa, kuten täälläpäin on tapana sanoa. Nyt se on valmis. -Ai niin, pihassa riittää vielä tekemistä… Ja muutoinkin tekemistä talossa tulee riittämään, jotta se pysyy kunnossa ja on teidän ajan myötä muuttuvia tarpeitanne vastaava.


Avioliittoa - tai parisuhdetta yleensäkin - voi verrata talon rakentamiseen; vain sillä erotuksella, että mitään avaimet käteen -ratkaisua ei ole olemassa: kaikki on rakennettava itse.

Perusta on avioliitonkin rakentamisessa erityisen tärkeä. Siihen te, Anna ja Juha-Matti , olette kohtuullisen hyvin varanneet aikaa, jonka kuluessa olette saanee apuvoimiakin: Väinön ja Elsan.


Tänään olemme saaneet ja saamme viettää häitänne. 


Edelleen tuota talon rakentamisen kielikuvaa hyödyntäen: tämä päivä tarkoittaa, että yhteinen rakennustyönne on edennyt niin pitkälle, että talonne on muuttovalmis, mutta näette siinä samalla yhteisen ikuisuusprojektin, johon olette valmiit sitoutumaan: talo, jossa on hyvä olla, mutta jonka keskeneräisyydestä te kumpikin olette tietoisia ja haluatte yhdessä ponnistella sen eteen. 


Samuli Putro on lauluunsa ”Älkää unohtako toisianne” sisällyttänyt mm. nämä viisaat sanat:

”Kun arki on taipuva Itseään toistamaan, keksikää poikkeuksia. Yhdessä hetkessä lausuttu kiitos voi kaikua kuukausia. Kun olette hauraita, olette vahvoja - kallion kaltaisia.Luottakaa itseenne, elämän kyytiin Ja nauttikaa matkasta.”


Elämäni matka, Elämäni talo, elämäni mies, elämäni nainen, elämäni loikka, elämäni siirto, elämäni ratkaisu, elämäni rakkaus, elämäni valinta, elämäni … biisi.


Elämäni biisi - kaikkihan te tiedätte tuon suositun televisioformaatin.


Pyysin, Anna, sinua nimeämään, mikä voisi olla olla Juha-Matin ”Elämäni biisi” ja sinua, Juha-Matti, vastaavasti nimeämään, mikä voisi olla Annan ”Elämäni biisi”

Päädyitte samaan kappaleeseen. 

Kun sinä, Anna, ensimmäisen kerran olit käymässä Kauhavalla, te menitte siellä Haloo Helsinki -yhtyeen keikalle. Ja sitten Keskiselle ostamaan yhtyeen levyn.


Rakkaus on tahditon.

Se ei ilmoita: "Nyt mä saavun.”

Mut sen sydän joskus tahdissa on.

Se hiljaa säikäyttää ja kuiskaa: "Sä oot mun"

Tähänkö taas tultiin,

vaikka en tahtonutkaan vielä irroittaa

jalkoja pinnasta maan.


Rakasta, rakasta, rakasta mua!

Eilen vielä päätin elää ilman sua.

Hei anna jo mennä!

Anna jo mennä!

Anna jo mennä!

Tartu mun vapauteen.

Rakastan, rakastan, rakastan sua.

En todellakaan tiennyt; tää voi tältä tuntua.

Hei anna jo mennä.

Tartun sun otteeseen.


Rakkaus on uskoton.

Se siirtyy laulusta ja kirjasta toiseen.

Se usein kuolee mutta elossa on.

Se iskee yhtälailla mieheen ja naiseen.

Et rakkautta voi hämätä, se saapuu hiljaa huutaen

ja varmistaa, että valmistautunut en.


Rakkaus ei oo sokea.

Se ei aina vaan osaa katsoa,

kenen luokse kannattaa saapua.


Tämän puheeni pohjustukseksi mainitsin hyvän hääpuheen kaavan. Kaava neuvoo minua aloittamaan puheeni siten, että muistelisin Annan isänä sitä päivää, jona ensi kerran tapasin Juha-Matin.


En sitä kuitenkaan kokenut luontevaksi tavaksi aloittaa puhettani. Sen sijaan yritän näin puheeni lopuksi ilmaista, miten onnellisia me, Eija ja Jyrki, olemme siitä, että te, Anna ja Juha-Matti, löysitte kerran toisenne; että saimme sinut Juha-Matti ja sinun perheesi osaksi meitä ja meidät osaksi sinua ja perhettäsi.



Kohottakaamme malja hääparille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti