keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Rehtorit mentoreina, osa 2


Rehtorit mentoreina -ryhmä kuvassa vasemmalta oikealle: Timo Tuusvuori, Jyrki Välimäki, Anne Alho, Timo Kalske ja Seppo Ryösä ( Kuva: Jarno Tauvo )

Kirjoitin ensimmäisen kerran Rehtorit mentoreina -ryhmästä viime lokakuussa, kun lukuvuoden 2019-2020 käynnistyttyä kunnolla myös ryhmämme oli päässyt käynnistämään rehtorivalmennukset osana Varsinais-Suomen #Paraskoulu -hanketta.

Tyypillistä valmennussuhteen käynnistymiselle oli ollut rehtorin oma halu kehittyä niin ammatissaan kuin ihmisenä muutoinkin - tulla paremmaksi itsekseen.
Joidenkin valmennussuhteiden käynnistymisen taustalla oli ollut rehtorin esimiehensä kanssa käymä kehityskeskustelu, jonka yhteydessä esimies oli tarjonnut rehtorille mahdollisuutta saada mentori.

Valmennus aloitettiin aina keskustelulla rehtorin esimiehen kanssa. Tavoitteena oli hahmottaa laajemmin perusopetuksen tila kunnassa ja kuulla, millaisia tavoitteita esimies asetti alkavalle valmennukselle.

Sen jälkeen mentori sopi tapaamisen rehtorin kanssa. Ensimmäisessä tapaamisessa tärkeää oli esittäytyminen. Mentori halusi kuulla rehtorin kertomana "koulunsa tarinan". Jo tässä vaiheessa mentori halusi kuulla rehtorin omat odotukset alkavalta valmennussuhteelta. 
Ensimmäisessä tapaamisessa mentori pyrki kuvaamaan rehtorille alkavaa prosessia.Tärkeää oli myös puhua siitä, mitä valmennus ei ole. Valmennus ei esimerkiksi ole työnohjausta. Sovittiin käytännön järjestelyistä. Hyväksi tapaamisrytmiksi osoittautui tapaaminen kolmen viikon välein. Aina tästä ei voitu pitää kiinni.

Tapaamisten määrä vaihteli - samoin kuin yksittäisten tapaamisten kesto.

Ensimmäisten tapaamisten tärkeä teema on omassa valmennustyössäni Unelma koulusta. Annoin rehtorille tehtäväksi kirjoittaa tai muutoin kuvata, millainen on hänen unelmansa. Tämä voitiin toteuttaa esimerkiksi kuvittelemalla tilanne, jossa rehtori on jättämässä koulun ja hänelle pidetään läksiäisjuhlassa puhe. Millainen se puhe olisi? Mitä hän toisaalta silloin haluaisi kuulla omasta koulustaan ja osuudesta siihen?
Unelmaa saattoi lähestyä myös arvioimalla koulun nykytilaa perinteisen nelikenttäanalyysin avulla. 

Mentorintiprosessissa siis nykytilan arvioinnin kautta määritellään unelma, jota kohti edetään tavoitteiden avulla. Etenemistä tavoitteiden suuntaan arvioidaan säännöllisesti ja sovitusti. 

Mentoroinnilla pyritään koulun toimintakulttuurin kehittämiseen.

Tärkeä elementti Rehtorit mentoreina -prosessissa on mentorin käyttämä aika koulun arjessa. Mentori osallistuu mm. oppitunneille, välitunneille, koululounaalle ja henkilöstöpalavereihin, jos tämä henkilöstölle sopii. Kulkiessaan koulussa ja toisaalta tutustuessaan koulun virallisiin ohjeisiin ja toimintatapoihin - esimerkiksi näitä asioita koskevaan painettuun materiaaliin -  hän hahmottaa koulun toimintakulttuuria.

Toimintakulttuurin kehittämiseen tulisi kouluyhteisön osallistua mahdollisimman laajasti. Rehtorivalmennuksesta osalliseksi tulee varsinkin koko koulun opetushenkilöstö. 

Niinpä päättyneen lukuvuoden aikana jokainen mentori omissa kouluissaan haastatteli opetushehnkilöstöä - joko otannalla tai varmistaen, että jokainen tulee kuulluksi; riippuen koulun koosta. Itse toteutin osittain tämän kuulemisen kirjallisen kyselyn avulla.
Kyselyjen ja haastattelujen tarkoitus oli siis antaa koko opetushenkilöstölle mahdollisuus mentorin kanssa tai mentorille pohtia koulunsa nykytilaa, mutta samalla myös unelmoida koulusta, jollaiseksi henkilö haluaisi oman koulunsa kehittyvän.

Kyselyssä tai haastattelussa pohdittiin mm. koulun johtamista, ilmapiiriä, viestintää, arvoja, tavoitteiden asettamista ja aiheita, jotka pitäisi syvällisemmin käsitellä henkilöstön kanssa.

Mentori kokosi kyselyn vastauksista tai haastatteluista yhteenvedon, jonka hän sitten kävi läpi koulun rehtorin kanssa. Rehtori ja mentori sopivat, milloin ja miten yhteenveto käytäisiin läpi henkilöstön kanssa.

Yhteenveto tarjosi mahdollisuuden henkilöstölle rehtorin johdolla kirkastaa yhteinen visio ja asettaa ensimmäiset tavoitteet, jotka saavutettuaan koulu olisi lähempänä tuota visiota.

Viimeisenä vaiheena mentorointiprosessissa on mentoroinnin arviointi keskustellen. Keskusteluun osallistuvat rehtori, hänen esimiehensä ja mentori. Mentorointitapaamisista laaditut muistiot ja em. yhteenveto johdattavat keskustelua.

Vain osa lukuvuoden 2019-2020 aikana käynnistämistämme mentorintiprosesseista ehti lukuvuoden loppuun mennessä tähän pisteeseen; varsin moni prosessi jatkuu vielä elokuussa. Jo päättyneisiinkin prosesseihin sisältyy lupa - jopa toivomus - olla yhteydessä mentoriin, mikäli tarvetta koulussa tähän ilmenee. 

"Kiitos rinnalla kulkemisesta, kannustavista sanoista ja olemassa olemisesta." oli kirjoitettu korttiin, jonka sain eräältä rehtorilta toistaiseksi viimeisen tapaamisemme lopuksi. Jos minut oli näin koettu, oli se juuri sitä, mihin olin pyrkinytkin.

Elokuussa käynnistyy myös uusia mentorointiprosesseja. Mukaan tulee mm. kuntien varhaiskasvatusyksiköiden esimiehiä, mikä eräällä tavalla on meille mentoreillekin uudenlainen tilanne, mutta jonka koemme mielenkiintoisena ja inspiroivana haasteena.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti