tiistai 6. marraskuuta 2018

Vasaran vasaran luovutus Arja Maanpäälle



Matemaattisten aineiden lehtoreistamme Arja Maanpää jäi eläkkeelle alkaen 1.11.2018. Kahvitilaisuudessa keskiviikkona 31.10. matemaattisten aineiden opettajien tiimimme kuvasi Arjaa osuvasti: "Arja on luotettava ja hoitaa tunnollisesti työnsä. Hän ei tee itsestään numeroa ja on valmis aina auttamaan muita."


Minun tehtäväni rehtorina oli luovuttaa Arjalle perinteinen Vasaran vasaran.


Sinulle, Arja.




Elokuussa 1991 aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan Vasaramäen kouluun kuuluvan:

Vasaran vasara –perinteen jatkaminen.



Kun työntekijä jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.

Jokainen vasara on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen mänty.



Vasaran vartena on joko karttakeppi – toivon mukaan juuri se, jota vasaran saajakin on käyttänyt – tai jokin muu modernimpi ratkaisu; sellainen, joka ilmentää vasaran saajaa .



Kun Vasaramäen koulu vuonna 2009 tavallaan perustettiin uudestaan – kun meistä tuli yhtenäiskoulu – tämä traditio jäi pois.

Uusi tilanne merkitsi muutoinkin luopumista, itse kullekin merkityksellisten asioiden uudelleen tarkastelua ja erilaisten näkemysten yhteen sovittamista.





Yhteisen yhdessä saavutetun hyödyn ja onnistumisen ilon aika oli vasta myöhemmin.



Niinpä – jossakin vaiheessa totesin, että aika oli taas otollinen Vasaran vasaralle.



Neljäskymmenestoinen Vasaran vasara.

Sinulle, Arja.

Kiitokseksi työstäsi Vasaramäen koulussa.



Tällä kertaa vasara on Harri Bläuerin luoma.

Vasaran pää on syysmyrskyn äskettäin irrottamasta koulumäen männyn oksasta.

Vasaran varsi taas on suksen sauvasta – viitaten liikkumiseen luonnossa, jonka olen ymmärtänyt olevan sinulle tärkeää.Eino Leino on kuvannut hiihtämistä mm. näin



”Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun hanki on hohtava alla,

kun taivas kirkasna kaareutuu –

mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu

tuul’ ulvovi, polku on ummessa

ja tuisku on taivahalla.



Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun ystävä häll’ on myötä,

kun latu on aukaistu edessään –

mut parempi hiihdellä yksinään,

tiens’ itse aukaista itselleen

ja yksin uhmata yötä.



Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun tietty on matkan määrä,

kun liesi viittovi lämpöinen, –

mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,

joka outoja onnen vaiheita käy

eikä tiedä, miss’ oikea, väärä.



Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun riemu on rinnassansa…





Vasaramäessä 31. päivänä marraskuuta 2018









Jyrki Välimäki

Vasaramäen koulun rehtori

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti