Koulun bändi soitti ja lauloi Simon & Garfunkelin klassikon Scarborough Fair eläkkeelle siirtyvälle Vasaramäen koulun historian ja yhteiskuntaopin lehtorille Mervi Kvistille.
Sinulle, Mervi.
Elokuussa 1991
aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista
ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan
Vasaramäen kouluun kuuluvan:
Vasaran vasara
–perinteen jatkaminen.
Kun työntekijä
jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.
Jokainen vasara
on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen
mänty.
Vasaran vartena
on joko karttakeppi – toivon mukaan juuri se, jota vasaran saajakin on käyttänyt
– tai jokin muu modernimpi ratkaisu; sellainen, joka ilmentää vasaran saajaa .
Kun Vasaramäen
koulu vuonna 2009 tavallaan perustettiin uudestaan – kun meistä tuli yhtenäiskoulu
– tämä traditio jäi pois.
Uusi tilanne
merkitsi muutoinkin luopumista, itse kullekin merkityksellisten asioiden
uudelleen tarkastelua ja erilaisten näkemysten yhteen sovittamista.
Yhteisen yhdessä
saavutetun hyödyn ja onnistumisen ilon aika oli vasta myöhemmin.
Niinpä –
jossakin vaiheessa totesin, että aika oli taas otollinen Vasaran vasaralle.
”Nyt hiljaa!”
”No niin – nyt
mä pistän sulle häirintämerkinnän.”
( Eikä oikeesti
laita melkeen ikinä… )
”Nyt jäät tunnin
jälkeen luokkaan.”
( Koskaan ei
tarvitse jäädä… )
”Nyt mä oikeesti
suutun.”
”Tänä vuonna ei
tule paljon monisteita.”
”Nyt Late ja
Sunna saavat riehua, koska ovat aina hiljaa.”
Nuo oppilailtasi
saamani sitaatit kertovat huumorista ja lempeästä auktoriteetista, jota
oppilaat sinussa arvostavat.
”Onks’ sul
kaikki OK? Sä näytät vähän kipeelt´ Ootko sä syönyt?”
Olet
oppilaillesi äitihahmo, joka huolehtii.
Olet aina
positiivinen ja kannustava. Tuet nuoria.
Neljäskymmenes
Vasaran vasara.
Sinulle, Mervi.
Kiitokseksi
työstäsi Vasaramäen koulussa.
Vasaramäessä 3.
päivänä kesäkuuta 2017
Jyrki Välimäki
Vasaramäen
koulun rehtori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti