Juhlasaliin kokoonnuttiin Päivän Pysäykseen saattamaan Maija eläkkeelle.
Illalla henkilökunta kokoontui Rantakerttuun, missä tehtäväni oli perinteisen Vasaran Vasaran luovutus.
Sinulle, Maija.
Elokuussa 1991
aloitin työni Vasaramäen koulun rehtorina. Tiesin työhöni kuuluvan monenmoista
ja paljosta olin vielä tietämätön. Yhden erityisen tehtävän tiesin - nimenomaan
Vasaramäen kouluun kuuluvan:
Vasaran vasara
–perinteen jatkaminen.
Kun työntekijä
jää eläkkeelle, hänelle luovutetaan Vasaran vasara.
Jokainen vasara
on omansa näköinen. Ei ole kahta samanlaista. Materiaalina on yleensä koulumäen
mänty.
Vasaran vartena
on joko karttakeppi – toivon mukaan juuri se, jota vasaran saajakin on käyttänyt
– tai jokin muu modernimpi ratkaisu; sellainen, joka ilmentää vasaran saajaa .
Tällä kertaa
vasara on Hannu Fäldenin käsialaa. Vasaran varren muodostavat puiset
spaattelit. Spaatteli on lääkärin ja muun hoitohenkilöstön käyttämä lasta.
Olet ollut
terveydenhoitajamme vuodesta 1995 – yli kaksikymmentä vuotta.
Sinulle jo
jonkin aikaa on ollut mahdollista seurata sellaisten lasten kehitystä, joiden
isää tai äitiä olet jo aikanaan ollut ottamassa vastaan täällä koulussa.
Tuona aikana
moni asia on ammatissasi muuttunut. Se on edellyttänyt sinulta uuden oppimista
ja vanhasta luopumista – pois oppimista.
Mutta olet
pitänyt kiinni kaikkein olennaisimmasta työhösi kuuluvasta:
Olet oppilaille
helposti lähestyttävä – aikuinen, jolle uskaltaa näyttää haavansa ja kertoa
murheensa.
Aikuinen, joka
paikalla ollessaan on myös läsnä.
Aina meillä ei
ole ollut psykologia, ei niin muodoin kuraattoria. Näiden koululle niin
tärkeiden asiantuntijoiden tarpeeseen olet sinä vastannut omalla hyvin
monipuolisella osaamisellasi tärkeänä työkalunasi lämmin persoonasi.
Kolmaskymmenesyhdeksäs
Vasaran vasara.
Sinulle, Maija.
Kiitokseksi
työstäsi Vasaramäen koulussa.
Vasaramäessä 27.
päivänä toukokuuta 2016
Jyrki Välimäki
Vasaramäen
koulun rehtori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti