 |
| Kimmo Timonen |
Olen aloittanut Vasaramäen koulussa opettajana lokakuussa 1980, kun silloinen joukkue kärsi juuri loukkaantumisista. Pian sain todeta kuuluvani täällä vakiokokoonpanoon. Vuonna 1991 minut valittiin joukkueen kapteeniksi. Vuonna 2009 yhdistimme voimamme Kupittaan koulun kanssa. Saimme rintaamme uuden logon, joka mielestäni kuvasi yhtä hyvin uusia haasteitamme kuin lisääntyneitä mahdollisuuksiammekin.
Edeltäjäni laittoi kaiken peliin. Muistan joskus 80-luvulla pyöräilleeni koulun ohi ja nähneeni vielä iltakymmeneltä valon palavan rehtorin työhuoneessa.
Vuodesta 1991 moni ohikulkija on tehnyt saman havainnon.
Edeltäjäni lailla en aina huomannut ajan kulkua. Viivyin, mutta myös viihdyin koulussa. Aikani kului pedagogisen johtamisen haasteiden parissa.
Viivyn edelleenkin koulussa.
Lasken euroja.
Talousoppineet muistuttavat tuon tuosta maamme ylipaisuneesta julkisesta taloudesta, joka siis viime kädessä on syynä huonoon kilpailukykyymme.
Minä ja joukkueeni olemme osa tätä ongelmaa.
Vaikka talousoppineiden mielestä leikkaustoimet eivät ole riittäviä, jo tehdyt valtionosuuksien leikkaukset todella tuntuvat koulun arjessa - puhumattakaan niistä säästötoimista, jotka vielä ovat edessä.
Lisäksi on selvää, että Opetusministeriön opetusryhmien pienentämiseen ja tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin kohdistama rahoitus loppuu.
Nämä erillisrahoituksethan pitävät meidänkin joukkuettamme pinnalla tämän kuluvan lukuvuoden.
Jokaisen tulisi saada päättää uransa kuten jääkiekkoilija Kimmo Timonen, joka uransa viimeisen ottelun päätteeksi sai nostaa käsivarsilleen himoitun Stanley cupin.
Nyt juuri minulla ei ole mitään nosteltavaa, mutta toisaalta ei ole vielä eläkkeelle siirtymisenkään aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti