sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Orkesteri

Önssiryhmään kuuluminen on eräänlaista partion kiltatoimintaa. Joukko partiopoikalippukunta Tornikotkien entisiä aktiivijäseniä pyrkii saamaan itsensä ja ryhmän kokoon muutaman kerran vuodessa - siinä välillä onnistuen, välillä epäonnistuen. Ryhmän nimi viittaa Paraisilla sijaitsevaan Önsholman saareen, joka suurelta osin oli vuokrattuna lippukuntamme käyttöön ryhmän ollessa miehuusiän kynnyksellä - joidenkin ollessa astunut jo kynnyksen yli.

Lauantaina 13.4.2013 ryhmä taas onnistui kokoamaan itsensä varsin hyvin. Meitä oli kahdeksan vanhaa tornikotkaa, joista moni oli mukana avecinsa kanssa. Kokoonnuimme juhlimaan sitä, että kahdelle meistä, Nöpölle ja Hannekselle, 60-vuotispäivä on tullut ajankohtaiseksi.

Ryhmän keski-iästä en tiedä, mutta jotakin kertoo se, että olen  ryhmän nuorin.

Kokoonnuimme Linnateatteriin iltapalalle ja jazz-konserttiin. Tiedossa oli Dalindéo-yhtyeen konsertti.

Kuva on Dalindéon www-sivustolta.
Tätä kirjoittaessani kuuntelen kotonani yhtyeen uusinta levyä Kallio.  Ostin sen keikan yhteydessä. Suosittelen levyä. Joskin vielä enemmän suosittelen menemistä yhtyeen keikalle. 

Dalindéossa Valtteri Laurell Pöyhönen vastaa kappaleiden sävellyksestä. Hän soittaa kitaraa. Jose Mäenpää soittaa trumpettia. Pope Puolitaival soittaa saksofonia, Pekka Lehto kontrabassoa, Jaska Lukkarinen rumpuja ja Rasmus Pailos muita lyömäsoittimia.

Oli vaikuttavaa seurata, miten yhteistyö sujui heidän välillään kappaleiden aikana. Oli vaikuttavaa havaita, miten jokaiselle annettiin tilaa ja mahdollisuus nousta esiin - kuitenkin keräten aploodit "yhteiseen laariin". Välittömyys ja tekemisen ilo välittyi yleisöön, mikä teki tilaisuuteen osallistumisesta erityisen nautinnon.

Niin - voidaan puhua osallistumisesta.

Organisaatioita ja niiden johtamista verrataan usein orkesteriin ja sen johtamiseen. Vertaus on kulunut, mutta osuva ja ajankohtainen.
Minusta asiat ovat koulussani hyvällä tolalla, kun tarkastelen sitä asiantuntijayhteisönä, jota johdan. Kuitenkin. Dalindéo inspiroi minut pohtimaan, miten saada orkesterini ottamaan rohkeasti vastaan sävellykseni ja uskaltamaan tuoda niistä kuhunkin mukaan kunkin  orkesterin jäsenen oma osaaminen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti