Turkulaisen Vasaramäen koulun jo eläkkeelle jääneen rehtorin ajatuksia koulun arjesta ja arjesta koulun ulkopuolella - jälkimmäisen korostuessa
lauantai 3. joulukuuta 2011
Jääkiekkosäännöistä
Perjantaina 2.12. pelatussa Mestiksen ottelussa TuTo-Hockey vastaan Heinolan Peliitat sattui erikoinen tilanne. Maalivahti Santaselta meni maila rikki hänen syöttäessään kiekon kanssapelaajalleen joukkueensa pelatessa yivoimaa. Kukaan joukkueessa ei tiennyt, miten tilanteessa tulee toimia. Vihdoin Santanen lähti luistelemaan pelin käydessä kohti vaihtoaitiotaan, jota lähestyessään pyysi mailaa varamaalivahti Kim Törnströmiltä ( kuvassa ), joka oli sitä jo jonkin aikaa ollut tarjoamassa. Kimi liu'utti mailan jäätä pitkin kohti Santasta, joka otti mailan ja kiiruhti työpaikalleen. Seuraavan pelikatkon aikana olikin sitten ihnmettelemistä, kun Kimille määrättiin 2 minuutin rangaistus ja sen päälle automaattinen pelirangaistus - siis suihkukomento. Mailaa - eikä mitään muutakaan - ei saa heittää kentälle pelaaja-aitiosta.
Joukkueen johto oli koko tilanteen ajan "jäässä", eikä siis penkin takaa tullut oikeaa ohjetta: Maalivahti saa pelin käydessä tulla hakemaan pelaajapenkin luota itselleen uuden mailan ja palata maalille. Toisaalta kuka tahansa joukkuetovereista olisi voinut viedä mailan Santaselle. Sillä ehdolla, ettei osallistu peliin mailaa viedessään.
Voisi olettaa ja mielestäni olisi syytä edellyttää, että valmentajat osaavat säännöt. Miten voi valmentaa, jos ei osaa sääntöjä? Edellä kuvattu tilanne on toki poikkeuksellinen, mutta valmentajien puutteisiin sääntötuntemuksessa törmää katsojana lähes joka ottelussa. Toisaalta pelaajapenkin takaa tulee ohjeita tuomareille solkenaan.
Erotuomarikoulutukseen kuuluu nykyään valmennuksellisia osioita, millä pyritään lisäämään tuomareiden pelinlukutaitoa. Voisi kuvitella, että yhtä lailla valmennuskoulutukseen tulisi kuulua sääntökurssi: pelisäännöt ja ennen kaikkea case book - kansainvälisesti sovittu sääntöjen sovelluskokoelma; eräänlainen jääkiekon katekismus.
Sääntöjen hyvä tuntemus olisi valmentajalle taktinenkin työkalu. Tällä hetkellä menetetään monia mahdollisuuksia, kun vain keskitytään huutamaan tuomarille eikä vaivauduta opiskelemaan sääntöjä ja niiden tulkintaan ohjaavia sopimuksia.
Toisaalta liikkeellä tuntuu olevan voimia, jotka eivät ylipäätään pidä koulutusta arvossa: pelkkä kokemus pelaajana on riittävä hyvän valmentajan edellytys. Tämä riittää, vaikka saavutukset valmennuksen saralla eivät ole kummoisetkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti