Syyskuun alussa kävin kahden Young People in Friendly Human Cities - Athens and Turku -ryhmän nuoren jäsenen kanssa Ateenassa valmistelemassa marraskuussa Ateenassa toteutettavaa kreikkalais-suomalaista nuorten ryhmätapaamista. Suomalaiset nuoret ovat Vasaramäen koulun viime ja tämän lukuvuoden 9. luokkien oppilaita.
Osallistun siis Youth in Action -ohjelmaan. Vaimoani tämä huvittaa.Ei ihan aiheetta: 5.10. - kansainvälisenä opettajien päivänä täytän 53 ja juuri nyt tunnen itseni vähintäänkin sen ikäiseksi känkäksi...
Tänään olin nimittäin kuuntelemassa monen muun lailla ravintola Alabaman auditoriossa Opetushallituksen opetusneuvos Pirjo Koivulan luentoa Tuen kolmiportaisuus normien valossa.
Luento auttoi ymmärtämään tämän vuoden alussa voimaan astuneen perusopetuslain muutosta: perusopetuksen oppilaalle tarjottavan oppimisen ja koulunkäynnin tuen tulee olla kolmiportainen käsittäen yleisen tuen, tehostetun tuen ja erityisen tuen.
Yleinen tuki on yleensä alakoulun luokassa luokanopettajan ja yläkoulun luokassa aineenopettajan antamaa tukea, mikä on mielestäni kaikkein tärkein näistä tuen portaista ja siksi sen kehittämisen koen ensisijaisen tärkeäksi. Yleistä tukea ovat myös yhteistyö opettajien kesken ja avustajapalvelut.
Yleisen tuen tulisi perustua vuoden 2004 perusopetuksen valtakunnallisiin perusteisiin, jotka monelta osin ovat vieläkin saavuttamatta koulun arkea. Yleisen tuen kannalta mm. tulisi tiedostaa luvut oppimiskäsityksestä ja sen vaikutuksesta työtapoihin ja ennen kaikkea oppilaan arvioinnista. Arviointi on oppimisen arvioinnin ohella myös arviointia oppimista varten ja oppilaan omien arviointitaitojen kehittämistä. Yleisen tuen kehittäminen perustuu sille myönteiseen asenteeseen; siihen uskoon, että kaikkia luokan sisäisiä mahdollisuuksia ja voimavaroja ei vielä ole käytetty ja haluun etsiä näitä.
Kun tuntuu siltä, että yleinen tuki ei riitä, tehdään pedagoginen arvio ja sen pohjalta oppimissuunnitelma. Tämän pohjalta voidaan ryhtyä antamaan tehostettua tukea. Tällöin samoja yleisen tuen keinoja käytetään oppilaan hyväksi, mutta vielä tehostetummin ja moniammatillinen oppilashuoltotyöryhmä tukee opettajaa tarkoituksenmukaisten tukikeinojen löytämisessä.
Kun tuntuu siltä, että tehostettu tuki ei riitä, laaditaan pedagoginen selvitys, jonka pohjalta voidaan laatia sitten HOJKS, henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, joka on erityisen tuen edellytys.
Jos haluamme - niin kuin me Vasaramäen koulussa teemme - että, edellä lyhyesti kuvaamastani perusopetuslain muutoksesta tulee osa toimivaa koulun arkea, meidän tulee käyttää tähän valtavasti aikaa. Aikaa tarvitaan uuden oppimiseen ja yhdessä tekemiseen.
Opettajan palkkaukseen kuuluvasta yhteissuunnitteluajasta ei tähän prosessiin aikaa jää. Tuo ns. YT-aika - kolme tuntia viikossa - menee arjen pyörittämiseen yhteistyössä muun henkilöstön ja oppilaiden vanhempien kanssa.
Aikaresurssin suhteen ollaan lähellä konkurssia. Koulun ylläpitäjän pitää lainata aikaa.
Markkinat ovat syystä hermostuneet.
Aikaa aiotaan lainata rehtorilta ja opettajilta. Rehtori ja opettajat - ja näiden läheiset - ovat huolestuneita siitä, milloin laina maksetaan takaisin. Epäillään, että se ei toteudu kenenkään kohdalla työuran aikana. Epäillään myös, että ajan katteeton lainaaminen tulee jatkumaan.
Ratkaisu olisi opettajien kokonaistyöaika. Sitä ei haluta nähdä. Ei - vaikka velkasaaneraus uhkaa: jostakin on löydettävä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti