Oheisessa Ilta-Sanomien nettisivuston kuvassa Ilari Filppula vie Marko Tuulolaa kahville ja tekee pian ratkaisevan maalin.

Jääkiekon keräilykortit kaudelta 1970-71, kortti numero 366 – minun kuvani TPS:n E-juniorina. Aikamoinen aasinsilta tähän ajankohtaiseen aiheeseen:


Turun Palloseura siis taistelee tällä hetkellä jääkiekon SM-liigan voitosta eli kullasta.

Jo tässä vaiheessa meillä on TEPSIstä paljon opittavaa.

Raha ei ratkaise kaikkea. Lähes kaikki muut SM-liigaseurat ovat käyttäneet enemmän rahaa joukkueensa kokoamiseen kuin TPS. Tärkeämpää näyttää sittenkin olevan mm. se, että pelaajat pelaavat ensisijaisesti joukkueelleen – eivät omaan pussiinsa. Joukkueessa ei varsinaisesti ole tähtiä, mutta ei heikkoa lenkkiäkään.Tuntuu siltä, että pelaajat ovat erilaisia, mutta saman arvoisia. Jokainen saa toteuttaa itseään – joukkueen hyväksi. Joukkueessa kaikki tuntevat, että saa tehdä virheitä; niitä ei tarvitse pelätä ja näin jokainen oppii käyttämään omia vahvuuksiaan.

Lähtökohdat meillä Vasaramäessä muistuttavat hyvinkin paljon Tepsin lähtökohtia. Yhtälailla meillä on kaikki mahdollisuudet kultaan, mutta siihen tarvitaan meistä jokaista: kovin moneen omaan pussiinsa pelaajaan tai ei vois vähempää kiinnostaa –pelaajaan meillä ei ole varaa.

Useimmat meistä voimme kuitenkin menestyä vain, jos me joukkueena menestymme. Ani harva meistä on riippumaton muista. Menestymisen edellytys on hyvä joukkuehenki, joka on viime kädessä sinusta kiinni. Hyvä luokkahenki ei riitä. Ei Tepsillekään riitä, että yksi ketju tai kentällinen toimii. Aika moni mestaruus on mennyt seuralta sivu suun, kun osa joukkueesta on luullut liikaa itsestään.

Joukkuepelissä on koko elämän olemus. Usko, että olet enemmän toisten avulla ja toisten kanssa.