Aino-Kaisa Saarinen voitti pronssia Vancouverin talviolympialaisten naisten viimeisellä maastohiihtomatkalla, joka oli 30 kilometriä.
Hieman yli viisi kilometriä ennen maalia Aino-Kaisa meni suksien vaihtoon - toisin kuin kaikki muut kärkihiihtäjät. Hiihtoa television välityksellä selostaneet ja kommentoineet pitivät suksien vaihtoa virheenä. Samoin minä. Uskon useimpien kisaa seuranneiden ihmetelleen tuota taktiikkaa ja olleen vakuuttuneita siitä, että toiveet mitalista sai unohtaa.
Toisin kävi. Suksien vaihto vielä viisi kilometriä ennen maalia osoittautui osaksi oivallista taktiikkaa, jonka ansiosta Aino-Kaisa Saarinen onnistui lopussa karistamaan kannoiltaan muut pronssia tavoitelleet kilpailijat.
Rehtorin työssäni olen saanut usein tuntea olevani tilanteessa, jossa valitsemaani taktiikkaan epäillään, koska se poikkeaa siitä, miten ennen on toimittu tai miten muut toimivat.
Kun tavoite on selkeä - kun tietää, mitä on tullut hakemaan, kuten Aino-Kaisa asian ilmaisi - pitää uskaltaa kokeilla uusia keinoja ja tehdä poikkeavia ratkaisuja tavoitteen saavuttamiseksi.
Tavoitteeni on selkeä: elää todeksi kaikki nuo arvot, jotka on määritelty Vasaramäen koulun toiminnan perustaksi.
On kuitenkin selvää, ettei huippuhiihtäjäksi tulla kuuntelematta muita. Aino-Kaisankin innoittajana oli toiminut Sami "Musti" Jauhojärven viime kaudella maailman cupin 50 kilometrin voittoon johtama vastaava taktiikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti