Rakkkaudesta jääkiekkoon

Jos haluaa hetkeksi päästä eroon kouluasioista - tuppaavat pyörimään päässä - kannattaa mennä jääkiekko-otteluun. Minulle hyvä jääkiekko-ottelu paikan päällä koettuna on paras tapa irrottautua arjesta. Rentoutumisesta ei voi puhua. Eikä aina viihteestäkään. Välillä tuska on sietämätöntä, kun oma joukkue tekee työt ja vastustaja korjaa hedelmät. Eilen kävi niin ottelun ratkaisseessa toisessa erässä. Oli TPS - HIFK. Yleisöä oli pitkästi yli 8000. Katsomo näytti täydeltä, kun yläkatsomon toinen sivu oli edelleen suurten lakanamainosten peitossa.
Ottelukohtaisen katsojakeskiarvon täytyy olla tämän kauden osalta yli kuuden tuhannen. Kuitenkin on sellainen mielikuva, että rahat on loppu Tepsiltä - muihin liigaseuroihin verrattuna pienestä palkkabudjetista huolimatta. Miten jotkut seurat voivat sitten pyörittää samaa bisnestä puolta vähemmillä katsojamäärillä? En ymmärrä.
Ottelun alla esitin - kuten aina - retorisen kysymyksen rakkaalle vaimolleni: "Tuletko mukaan jääkiekko-otteluun?" Yllättäen hän sanoi "kyllä". Hän tekee sen kerran kaudessa. Jos sen tekee kerran kaudessa, se kannattaa tehdä HIFK-ottelun kohdalla. Niin nytkin, vaikka peli ei pelaajien osalta ollut lähellekään sitä, mihin he pystyvät.
HIFK:n kannattajat olivat taas hyviä. Minunkin pitäisi oppia laulamaan ja kannustamaan ja jättää kiroilu ja sättiminen vähemmälle. Kyllä turkulaisetkin kannustivat, mutta aina väärään aikaan: silloin, kun oma joukkue oli tehnyt maalin tai kun esimerkiksi hyökkäyspäässä luistin kulki ja sen seurauksena kulmapeli sujui. Mutta kun kannustusta olisi takaa-ajoasemassa kaivattu, katsomo oli kutakuinkin hiljaa. Niin minäkin. Mikään tyypillinen turkulainen kannattaja en siinä mielessä kyllä ole, että käyn kyllä otteluissa hävittyjenkin pelien jälkeen.
Jotenkin on käsittämätöntä, että Tepsin väreihin sonnustautuneita faneja on Tepsin kotiotteluissa aina vähemmän kuin vierasjoukkueen väreihin pukeutuneita faneja!
Jos tilanteeseen halutaan parannus, minulla on siihen resepti: Faniksi ei tulla - faniksi kasvetaan. Pelaajille kummikoulut tai -päiväkodit, kummi välillä kouluun käymään ja höntsäämään välitunnilla oppilaitten kanssa. Yhteisiä vierailun teemoja voisivat olla liikunnan merkitys, päihteettömyys, riittävä yöuni, koulun hoitaminen kunnolla... Jokainen voisi vuorollaan kutsua kummikoulunsa seuraamaan ottelua ja tämä huomioitaisiin ottelussa.

Oltiin tällä tiellä jo pitkällä Heinosen Villen kanssa, kun hän markkinoi TuToa. Villen lähdettyä työ jäi kesken niin kuin moni muukin asia TuTon kohdalla.

Kun lähdimme ottelusta, ovella jaettiin ilmaiskappale Urheilulehteä. Toimittaja Petteri Sihvonen on säälittävä! Lehden 7.1.2010 numeron sivulla 25 oleva juttu juniorijääkiekkoulun tilasta otsikolla "Piikkinä lajin lihassa" on toimittajan kannalta karmeaa luettavaa. Suomalaisten juniorimaajoukkueiden menestymättömyys laitetaan taas Nuori Suomi -ohjelman piikkiin ja Jääkiekkoliiton eläkkeelle siirtynyttä nuorisopöäällikköä Eero Lehteä verrataan syöpään.
Ensinnäkin - mielestäni alle 20-vuotiaitten maajoukkueen huonolla menestyksellä - oliko se huono? - ja Nuori Suomi -ohjelmalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa; ehkä se, että ohjelman ansiosta taas joukkueellinen nuoria on jaksanut jatkaa harrastustaan, josta sitten on muodostunut heille työ.
Toiseksi - en ymmärrä, miksi Sihvosen kirjoitus kirjoitettiin ja julkaistiin?

Tänään on Vaasassa tärkeä ottelu. Klo 19 alkaa Suomi-sarjan ottelu Waasa Red Ducks vastaan Naantalin VG-62. Vastakkain ovat mm. sarjan parhaat maalivahdit: Niklas Wevar ( kuva yllä ) ja Kim Törnström ( Miksei muuten pelaa TuTossa? ). Täytyy laittaa Jääkiekkoliiton sivustolta suora otteluseuranta päälle.

Olenko lätkäjätkä? -En. Kuitenkin moni muu asia menee elämässäni jääkiekon edelle.