Paljon seuraamassani jääkiekossa on mahdollisuus ottaa aikalisä kerran ottelun aikana. Viisas joukkueen valmentaja uskaltaa ja osaa tätä hyödyntää. Aikalisä otetaan, kun näyttää siltä, että nyt peli ei suju. Näin jatkuessaan ottelun lopputuloksesta ei tule hyvä. Joskus aikalisä otetaan, vaikka tilanne katsojan kannalta näyttääkin hyvältä, mutta valmentaja näkee, että on pelättävissä tilanteen muuttuvan.
Aikalisän aikana usein vain pelkkä pysähtyminen ja rauhoittuminen auttaa. Vedetään syvään henkeä. Valmentaja palauttaa mieleen perusasiat, joilla ottelut on ennenkin voitettu. Aikalisän aikana vahvistetaan pelaajien uskoa omiin kykyihinsä.
Alkuluokka on aikalisä.
Näiden alkuluokan käyneiden lasten aikalisä on perjantaina ohi. Sitten on vuorossa peruskoulu. Koululaisia he kaikki ovat olleet jo viime elokuusta lähtien: Vasaramäen koulun oppilaita. Monen kohdalla nyt koulu vaihtuu kouluksi, joka on lähempänä kotia tai kouluksi joka muusta syystä sopii lapselle paremmin.
Lähtiessään he sulkevat takanaan alkuluokkiemme ovet. Eikä niitä ovia enää avata. Ei kukaan avaa. Alkuluokkatoiminta Vasaramäen koulussa loppuu.
Kun yli 20 vuotta sitten alkuluokkatoiminta käynnistettiin puhuttiin kouluvalmiudesta; lapsen valmiudesta tullaa kouluun. Meistä tuli esi- ja perusopetuksen nivelvaiheeseen vuosien saatossa kehittämiskeskus, jonka kielen käytössä kouluvalmiudesta tulikin koulun valmius; kuinka valmis koulu on ottamaan vastaan lapsen – kunkin omista lähtökohdistaan.
Alkuluokkien rinnalle muodostui eri puolille kaupunkia erilaisia kokeiluja tehdä koulun aloitus joustavammaksi. Tämä johti tulkintaan, ettei meitä enää tarvita.
Meille Vasaramäen koulussa alkuluokat ovat aina olleet tärkeä osa kokonaisuutta ja alkuluokan opettajien ammattitaitoa on hyödynnetty tehokkaasti 1. ja 2. vuosiluokkien hyväksi.
Haluan toivottaa kaikille alkuluokan oppilaille turvallista matkaa elokuussa jatkuvalla koulutiellä.
( Rehtorin puhe alakoulun kevätjuhlassa keskiviikkona 30.5.2012 )
